Mitähän minä pyrin tälläkin blogilla saavuttamaan? Kirjoitan pääasiassa itseäni varten, vaikka haluankin, että edes joku minut huomaisi. Olen aina kirjoittanut pöytälaatikkoon. Olen kirjoittanut runoja (pateettista murrosikäisen maailmantuskaa silloin aikoinaan), päiväkirjaa, sähköposteja. Ruikuttaminen vallitsevista oloista on ominta alaani. Kirjoitan mustakantiseen vihkooni päivittäin ja viikoittain valitusta.
Miksi sitten gradun kirjoittaminen ei suju? Osaksi pyrin tällä blogilla hillitsemään kriittisyyttä tekstejäni kohtaan. Jos uskallan julkaista nimettömänä onnettomat räpellykseni kaiken kansan nähtäväksi, ehkä uskallan tarttua paremmin gradupeikkooni ja saada jotain julkaistavaa valmiiksi. Lisäksi vakaa aikomukseni on opetella blogin avulla pitkäjänteisyyttä; tapanani on innostua suunnattomasti jostakin muutamaksi viikoksi ja sitten kyllästyä ja unohtaa suuri ihastukseni. Aion päivittää blogiani viikoittain tai useammin. Raportoin edistymiseni graduni teossa, tai edistymättömyyteni.  Lisäksi kirjoitan muusta elämästä, tai siitä, miten elämää ei työn  ja netin ulkopuolella juurikaan ole.
Toivottavasti opin blogin avulla suhtautumaan pelottomammin elämään ja  siihen mahdollisuuteen, että joku  jossain näkisi minut sellaisena kuin olen, sellaisena millainen en haluaisi olla. Vain ihminen.

En muuten aio jälkeenpäin sensuroida kirjoituksiani. Vaikka jo nyt hävettää.

Päässä soi Anal Thunder: Lifelong hangover. Liekö jäämistöä vapusta?
.