Tänäänpä ahistaa. Ensin ahdisti gradu ja nyt ahdistaa työ. Luin eilen Opettaja-lehteä, vaikka ei kannattaisi. Siitä seuraa vain itsetunto-ongelmia ja huonommuuden tunteita. Opettaja-lehdessä itseensä, elämäänsä ja opettajuuteensa tyytyväiset yli-ihmisopettajat kertovat, miten opettajuus on niin kovin palkitsevaa ja miten murrosikäisten kanssa työskentely antaa niin kovin paljon. Ainoa asia, josta nämä Opettajat eivät tykkää, on liian pieni palkka. Näinkin haastavasta ja Tärkeästä työstä pitäisi saada lisää liksaa.

Lisää liksaa on minunkin mielipiteeni, mutta muu onkin sellaista tuubaa, ettei tosikaan. Suurin osa "vilkkaista ja mukavan haasteellisista oppilaista" ovat ylenannettuja räkänokkia, joilla ei ole myötäelämiskykyä pätkääkään, puhumattakaan jonkinlaisesta älystä. Joo, antaahan tämä työ vaikka mitä - jatkuvaa iltatyötä päivätyön lisäksi, antoisaa ja vastavuoroista keskustelua vanhempien kanssa (nillitystä siitä, miten reija-petteri sai liian huonon numeron ja miten jaakko-marjattaa kiusataan, kun jaakko-marjatta oli ensiksi haukkunut reija-petteriä homoksi), lasten luovuuden kukoistusta (kuka keksii parhaan haukkumasanan opelle ja ketä saippuasarjan henkilöä ope muistuttaa ja miksi) jne.
Opettaja-lehden huippu saavutettiin eilen tulleessa numerossa. Siinä julkaistaan ensimmäinen osa sarjasta, jossa neuvotaan onnettomia riviopettajia ongelmatilanteiden käsittelyssä. Tokihan asiantuntijat varmasti tietävät, mitä neuvovat (vaikka asiantuntija-auktoriteettiani horjuttikin yliopiston erityispedan opettaja, jonka ainut vinkki ongelmatilanteisiin oli, että räpsyttele valoja, jospa oppilaat siitä tajuaisivat rauhoittua. Just. saavat samalla epilepsia- tai migreenikohtauksen, ja opettaja pääsee taas vastuuseen), mutta rivien välistä oli luettavissa pieni moite. Kyllähän nyt sinun pitäisi tämä ymmärtää, kyllähän sinun pitäisi kyetä tilanne hoitamaan, ja auta armias, jos joskus joudut tunteiden valtaan eli tunnet negatiivisia tunteita etkä ihan just sillä samalla sekunnilla pysty niitä käsittelemään, olet sekä huono opettaja että huono aikuinen. Ja se, että oppilaat testaavat sinua, ei ole oppilaan vika, vaan tilanteen, eikä niiltä oppilailta oikeastaan muuta voi vaatiakaan. Ja oikeastaan huonoa käytöstä pitää vaan ymmärtää.
Ehkä luen Opettaja-lehteä kuin piru raamattua ja annan huonon itsetuntoni vaikuttaa tulkintaani. Ehkä minun ei kannattaisi toimia opettajana ennen kuin saan kuuppani kuntoon. Ammatinvaihtoa olen tässä suunnitellutkin ja rupean siihen heti, kun keksin, mitä muuta tällä koulutuksella voisin tehdä. Vaihtoehtoja ei ole ihan hirveästi.

Nyt aion juoda kaljaa ja katsoa telkkaria ja syödä suklaata. Olkoot, pikku perkeleet, minun puolestani.