Tämä kirjoitus ei ansaitse tulla kutsutuksi tajunnanvirraksi. Mikä täällä muka virtaa? Ei virtaa, ei kuohu. Korkeintaan pikku purosia säntäilee päässäni, yhdistyy toisiin hetkeksi, sitten tukahtuu.
Väsyttää, stressaa, huolestuttaa.
Pitäisi tehdä töitä, mutta en jaksa. Haluaisin nukkua iltapäivän, illan, yön. Koko huomispäivän. En jaksa herätä. Yritän saada energiaa tuijottamalla kahvikupin pohjaa, mutta saan ainoastaan mahakivun.

Huolestuttaa pieni mahdollisuus olla raskaana. Huolestuttaa se, että tarpeessani miellyttää annan tehdä itselleni asioita, joita ei pitäisi. Haluan antaa toiselle mahdollisuuden nauttia ja unohdan siinä tilanteessa omat haluni ja pelkoni. Lopun ajan pelkään.