En jaksa kirjoittaa gradua, en jaksa mennä jumppaan, en jaksaisi mitään muuta kuin maata sohvalla ja syljeskellä kattoon. Toinen vaihtoehto olisi nukkua tai lukea jotain hömppäkirjaa, jossa kaikki ovat kauniita ja älykkäitä ja löytävät sielunpuolikkaansa vastoinkäymisten jälkeen ja elävät rakkaudentäyteistä ja intohimolla kyllästettyä elämäänsä loppuun asti.
Sen sijaan joudun mietiskelemään sitä, että en ole tänään tehnyt juurikaan mitään hyödyllistä. Paperit vein viisumihakemusta varten ja sitten kiertelin alennusmyyntejä. Olisin ostanut mustat pillifarkut, jollen olisi saanut itseäni uskomaan, että A) näyttäisin niissä kovin kovin isoreisiseltä ja B) ne olisivat liian teinixit lähes kolmekymppiselle. Saattaa olla, että menen huomenna katsomaan, onko vielä omaa kokoani jäljellä. En jaksa välittää, miltä näytän tai vaikutan muiden mielestä. Vaikka pitäisikin säästää rahaa, jotta olisi jotain, jolla maksaa vuokra.
Eilen sattui kyllä pieni onnettomuus, enkä voisi senkään takia mennä urheilemaan tänään. Hevonen tallasi jalalleni ja kävely tekee pikkuisen kipeää. Isovarvasta koristaa kiva mustelma, jonka värinmuutosta on mukava seurata. Lisäksi uskon, että väsymykseni johtuu osaksi alkavasta flunssasta. Kurkkua kalvaa  ja on aika nuhainen olo. Onhan minulla ainakin kolme päivää aikaa sairastaa ja sitten alkaa Tuska! Kivaa päästä festareille, vaikka en örinämusiikkia ja hevitiluttelua rakastakaan. Enkä usko, että siellä hirveästi on silmänruokaakaan, kun tykkään ennemmin hc-äijistä kuin hevileteistä. No jospa tulisi iloinen yllätys.

Juhannus sujui perinteisesti; ensin mökille saunomaan ja syömään, sitten kiireellä kaupunkiin syömään ja juomaan. Sitten kierrettiin pikkukaupunkia ja etsittiin aukiolevaa baaria, kunnes päädyttiin paikalliseen huonon musiikin mekkaan. Siellä jatkettiin juomista ja kotona päädyin nyyhkyttämään lattialle neljän aikaan aamulla. Miten joku mies voi saada tuollaisen reaktion minussa aikaan pelkällä olemassaolollaan? Tietäisin nyt, kuka diktaattorina ollessani olisi ensimmäisenä jonossa menossa ammuttavaksi aamunkoitteessa. Armoa ei tipu. Eihän se pässi sitä minullekaan suo. Vaikka tiedän, ettei se ole ajatusteni ja vaivani arvoinen, ahdistaa silti. Miksi se ei voi tykätä miusta?