En ymmärrä, mikä varhaisdementia on iskenyt? Kävin päivällä kaupassa ja olin laittavinani kaikki jääkaappikamat sinne, minne ne kuuluvat, eli jääkaappiin, mutta äsken kassista löytyi juusto, joka ehti olla huonelämpötilassa (aika korkeassakin, aurinko paistaa päivisin tänne suoraan, ja ilma on suorastaan melko kiehuva välillä) viitisen tuntia. Kiikutin juuston jääkaappiin ja oletan, että se on vielä syömäkelpoista. Muuten ollaan ilman juustoa.
Eilen illalla ohjelmaan kuului leffa: Harry Potter ja Feeniksin kilta. Ihan kiva, kyllähän tuon katsoi. Visuaalisesti näyttävä ja aika uskollinen kirjalle, jos nyt oikein muistan.
Siitä päädyttiin kaverin kanssa yksille terassille ja päätettiin vetää lärvit. Rahat meni ja humala hoitui. Ketään ihanaa miestä ei löytynyt. Näimme kyllä entisen luokkakaverin, jolla on tätä nykyä kaksi lasta ja tuleva aviomies kiikarissa. Edellinen mies oli kuollut. Ihmetyttää vähän, miten eri lailla elämä eri ihmisiä heittelee. Onko kyse sattumasta, kohtalosta vai ihan vaan saamattomuudesta? Jos miestä ei ole löytänyt siinä vaiheessa, kun aloittaa yliopisto-opinnot, on ilmeisesti ihan turha kuvitella päätyvänsä pysyvään parisuhteeseen sen jälkeenkään. Ja jos ulkonäössä ei ole mitään vikaa, vian täytyy olla luonteessa. Vai onko jossain oltava vikaa, kun päätyy pysyväisluonteeseen sinkkuuteen?