Ei minulla ole mitään sanottavaa. Yksinäinen, krapulaton sunnuntai on jo lähes takana. Väsyttää niin, että silmät lähes painuvat kiinni, mutta en voi nukkua päikkäreitä, koska en saa unta. Työasiat pyörivät mielessä. Suunnittelen ottavani mätiä omenoita mukaan huomenna. Niillä olisi mukava heitellä ärsyttäviä ihmisiä päin otsikkoa. Pysykööt, perkeleet, kaukana minusta.
Mietin myös, onko tämä homma palkan väärti. Koiran virka, haukuttavana.
Yksityiselämään (pässi sana) kuuluu jotain välillä ei mitään - huonoa. Veisikö joku katseenkestävän mukavan huumorintajuisen naiseläjän treffeille? Tosin huumorintajuni on huonoa tai hyvin ironista. En ole vielä päättänyt kumpaa. Eikä noista muistakaan piirteistä suurta romanssia ole mahdollista saada.