Mikähän siinä on, että kun lähtee vain yhdelle, tuloksena on hirveä jurri, baarissa riekkuminen pilkkuun ja lähempi kontakti Ei vois vähempää kiinnostaa -miehen kanssa? En oikein ymmärrä, miten ajaudun tällaisiin tilanteisiin. Enkä ymmärrä sitäkään, miksi miehet, jotka jotain kontaktia ottavat, ovat a. liian nuoria tai b. liian epäkiinnostavia tai parhaassa tapauksessa vieläpä molempia niin kuin eilinen tapaus. Silti piti pussailla, ja harkitsin jopa minuutin pojan viemistä kotiini. Onneksi en niin tehnyt. Ja miksi on niin vaikea itse ottaa kontaktia sellaiseen, joka kiinnostaisi? Vaikka on tuhannen tuiskeessa ja kontaktin ottaminen kaikkiin muihin, jopa katupylväisiin, on niin saamarin helppoa. Voinko mennä puhumaan eräälle, vaikka hän ei tiedosta minun olevan olemassa?Ehkä on viisainta olla menemättä, koska pienessä hiprakassa se ei onnistu ja kännissä hyvän vaikutelman tekeminen on mahdotonta. Lähtemättömässä vaikutuksessa saattaisin onnistua.  Onko joku muka sitä mieltä, että ujous on sööttiä? Itse sanoisin sitä luonnevirheeksi, joka estää normaalin elämän.

Kaksi toivetta: 1. jospa eilen ei olisi ollut tuttuja liikenteessä. En nimittäin muista juuri mitään nähneeni. 2. jospa en törmäisi tuohon nuoreen mieheen enää ikinä. enkä kavereihinsa, jotka nätisti sanoivat minua milfiksi. Kiitos tästä.