Järkyttävän tarpeen kirjoitella höpöhöpö-juttuja, kun pitäisi jatkaa ikuisuusprojektia eli gradua. Muutoksia on tullut sitten marraskuun, jolloin edellisen kerran kirjoittelin blogiin. Tärkein näyttää olevan se, että blogin ulkoasu on muuttunut; huolella ja hirveällä vaivalla kopioimani sivupohja näyttää muuttuneen ihan itse! Ei se mitään, vaikka lehden (vai mikähän siinä kuvassa nyt olikaan) korvaa nyt photobucketin tiedotus. On se ihan nätti noinkin.
Olen kirjoittanut gradua noin kaksi sivua. Sen pitäisi olla valmis 1.4. mennessä. Tekstiä puuttui vielä noin kolmisenkymmentä sivua. Laskekaa siitä. Do the math, vai miten ne ulukomaalaiset sannoo?
Mitä muuta elämääni kuuluu? Olen hyvin hyvin hyvin väsynyt työhöni. Vihaan sitä ja vihaan myös työkavereitani. Olen myös tavannut miehen. Emme seurustele, koska tilanne on... Hmmm. Monimutkainen. Mitä tapahtuu, kun yhdistetään sitoutumiskyvytön tunneilmaisultaan puutteellinen vanhapiika ja läheisriippuvainen päihde- ja moniongelmainen kusipää, jotka kumpikaan eivät pysty puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä? Lisätäänpä soppaan vielä vonkausviestejä lähettelevä ex, kännipuheluita, jotka kuluvat molemminpuolisia ongelmia ja huonoja puolia luetellessa, sekä ongelmia sängyssä. Tulokseksi saadaan nykytilanne, jossa kumpikin ilmeisesti tykkää mutta ei pysty sitä sanomaan. Kai, ehkä.

Varsinainen kimmokkeeni blogin elvyttämiseen oli ahkera muotiblogien lukemiseni. Yleensä ne ovat varsin viihdyttäviä ja niiden parissa saa kätevästi kulutettua sen ajan, jolla pitäisi gradua kirjoittaa. Yksi muotiblogi kuitenkin ihmetytti. Ensin tämä kirjoittaja oli ostanut kengät, jotka maksoivat 280 euroa. No, sen ymmärrän. Voivathan kengät maksaa, jos ovat laadukkaat. (En tosin avokkaista kuitenkaan niin paljon maksaisi, mutta minähän kuljenkin suuren osan vuodesta rikkinäisissä tennareissa.)  Seuraavalla rivillä oli kuitenkin selvitetty, miten kirjoittaja oli saanut syntymäpäivälahjaksi laukun: 690 euroa! Missä maailmankaikkeudessa minä elän, kun meinasin pudota tuolilta tuon luettuani? Ihan tavallinen, kivan näköinen käsilaukku maksaa 690 euroa ja ilmeisen nuori tyttö saa sellaisen syntymäpäivälahjaksi! Onko tuo ihan normaalia ja millaiset ihmiset voivat ostella tuollaisia, tosta vaan, lahjaksi? Tunsin itseni tuon luettuani vanhaksi ja tyylittömäksi, niin ja köyhäksi, koska minulle ei tule mieleen tilannetta, jossa voisin saada tai edes ostaa itselleni yhtä laukkua, joka maksaa yli kolmasosan kuukausipalkastani. Ehkä en vain ymmärrä. 1990-luvun alun lamavuodet ovat tehneet sieluuni lähtemättömän jäljen, koska mielestäni tuollaisen rahan laittaminen yhteen laukkuun on tuhlausta.

Muotiblogien inspiroimana Päivän asu:
- mustat sukat, joissa blingbling-Hello Kitty -kuvio, Lindex
- tummanruskeat samettiolohousut, joissa reidessä sininen akryyliväritahra, Lindex (?)
- yönsininen neulehuppari, Fishbone, joku kauppa Kööpenhaminassa
- alla kirkkaanpunainen t-paita, jossa Tarja Halosen naama tyyliteltynä, Vasemmistonuoret

Maailmankaikkeuden paras biisi tällä hetkellä: Tiger Army - Calling. Rakastanrakastanrakastan.