Tekisi mieleni lämpöä ja läheisyyttä. Paremman puutteessa myös kauniit sanat kelpaisivat. Olen väsynyt. Elämääni, työhön, tähän kaupunkiin, ihmisiin. Itseeni. Saamattomuuteeni. Onnettomuuteeni. Elämättömyyteeni.

Huomenna pitkä ja rankka päivä töissä. Joudun jälki-istuntoon. Mitä pahaa olen tehnyt sen ansaitakseni?
Mistä alottaisin?
Aion syödä suklaapatukan, vaikka olen syönyt jo muutenkin koko päivän. Syön sen, vaikka en käynyt viime viikolla kuin kerran jumpassa, enkä ehdi sinne tälläkään viikolla kuin kerran. Mitä väliä sillä on, jos lihon viisi kiloa, tai kymmenen, tai muodottomaksi palloksi? Paha olo ei pahene. Eikä kukaan minua halua vähemmän.