koin tänään gradun kanssa. Epätoivo syntyi lähinnä siitä, että aloin epäillä tekemääni ja sen mielekkyyttä. Tulisiko gradustani näillä menetelmillä ja tuloksilla nollatutkimus? Tähän mennessä en ole saanut oikein mitään järkevää irti aineistosta ja olen kammannut sitä melko pintapuolisesti läpi. Kävin jo aika matalalla, itkuakin väänsin ja usko valmistumiseen horjui pahemmin kuin pitkiin aikoihin.Sitten kävin pitkäkseni ja suljin silmät, ja kas, pienen pieni palanen loksahti paikalleen. Joskus pitää kai palata askel taaksepäin, jotta pääsee puolitoista eteenpäin. Nyt tutkimuksen lähtökohdat ovat selvillä, se mitä oletan saavani selville tutkimuksellani. Olen myös raivannut mielessäni tilan, reviirin, tutkimuksellen ja selvittänyt itselleni, miksi tätä asiaa tutkinkaan. Aiheen valinnassa painoi silloin aikoinaan myös kiinnostus teoriaan ja tutkimusalueeseen. Tänään löysin itsestäni jälleen kiinnostuksen aiheeseen. Ehkä tässä onkin jotain järkeä. Ehkä ainoa syy gradun tekemiseen ei ole valmistuminen, vaikka onkin se tärkein syy.

Sekavaa tekstiä ja sekavaa ajattelua. Toivon, että hajanaiset ajatukseni eivät ole huomenna hävinneet. Olimme tänään gradun aineiston kanssa pikku matkalla. Lähdin kynän ja lehtien kanssa maalle ottamaan aurinkoa. Mikään paikka ei palanut, joten liikaa ei tullut maattua. Sitten koiran kanssa lenkille ja mökille saunomaan. Talviturkki on nyt heitetty. Äsken marokkolaiselta tuli joku hämärä tekstiviesti, mutta en jaksa vastata. Jos saan tuuletettua kämpän pikkasen viileämmäksi, käyn ihan kohta nukkumaan. Oli vissiin vähän rankka päivä. Huomenna on edessä aikainen herätys, jotta saan jatkettua gradun aineiston kahlaamista. Myöhemmin päivällä lähden serkun luokse rotinoille ja illalla kuuntelemaan stand uppia. Ihan kivaa, että on tiedossa ohjelmaa.