Mikä on, kun tänä viikonloppuna ahdistaa ihan kaikki?

Äsken soittelin yhden kaverin kanssa ja ilmoittauduin häihinsä. On oikein kivaa ja mukavaa, että hän on naimisiin menossa ja taloa rakentavat ja ovat onnellisia, enkä millään muotoa kadehdi tuota onnea, tai siis en toivo hänen saavan yhtään vähempää, vaan pikemminkin kaiken, mitä haluaa ja myös ansaitsee. Se, mikä tässä ahdistaa, on se, että miksi minä en löydä miestä, joka haluaisi olla miun kanssa vähän pitempään kuin sen yhden yön. Kun ei miussa niin hirveästi vikaa ole. Ulkonäkö ihan hyvä, luonne ihan mukava, tykkään lähellä olemisesta, mutta en kuitenkaan ripustaudu, osaan elää itsenäisesti ja hoitaa omat hommani. Ja silti en tapaa ikinä ketään, joka haluaisi olla miun kanssa.
Tapasin viikko sitten baarissa serkkuni, jonka kanssa en juurikaan ole tekemisissä. Oli kovasti hämmentynyt, etten olekaan niin ylpeä, miltä kuulema vaikutan. Kai vika on tuossa. Mistä löytyisi mies, joka olisi valmis katsomaan pikkaisen pintaa syvemmältä? Sellainen, jonka kanssa voisi katsoa elämään pikkaisen pidemmälle kuin kuukauden päähän. (Ois nimittäin tarvinnut silloin avecin häihin.)