Gradun kirjoittaminen nimittäin. Tänään olen kahlannut aineistoa läpi, tehnyt sisällön määrällistä erittelyä ja miettinyt, teenkö turhaa työtä, voisiko tämän vaiheen jättää välistä, saanko tällä tavalla mitään uutta tietoa aineistosta. Kuitenkin päädyin siihen, että meni syteen tai saveen, näin teen nyt. Hidasta touhua tämä kyllä on. Tällä tahdilla menee monta päivää ennen kuin olen saanut aineiston kahlattua. Tuudittaudun siihen, että minulla on koko kesä aikaa. Ainakin kesäkuu siis.
Päätin myös, että en ilmoittaudu työttömäksi. En kuitenkaan saa tammikuisesta työttömyydestäni korvauksia, vaikka käsittely onkin kesken. (Vaatimattomat 5-6 kuukautta menee vielä ennen tietoa.) Olen siis jälleen täysipäiväinen opiskelija. Nostan opintotukea ja asumislisää, jotta saan vuokran maksettua, ja opintolainaa, jotta saan autolainan maksettua ja loput menot saavat mennä velaksi. Syksyksi on tiedossa töitä, joten en stressaa, vaan ajattelen ainoastaan gradua.
Kesäkin on saapunut. Kävin kaupassa ja kaupungilla lyhyissä housuissa ja jaloissa kesäkengät. Saldona oli tietenkin rakot jalkapohjiin. Olin menossa pumppiin, mutta se onkin peruttu tältä illalta. Ajattelin lähteä lenkille, mutta enpä menekään, koska jalkapohjia sattuu. Huolestuttaa se, että karistamani sentit tulevat takaisin pelastusrenkaaksi. Kesällä tuppaan lihomaan, koska liikun vähemmän ja syön enemmän, ja juon liikaa. Kuten viime viikonloppuna. Tapasimme baarissa ihan kivoja miehiä, mutta sössin tilanteen päätymällä halaamaan vessanpönttöä baarissa. Mielenkiintoinen tilanne nähdä ihmiset kahtena. Syytän innokkaita juomien tarjoajia ja nestehukkaa. Minussa ja viinanhimossani ei ole syytä.